Olen vannoutunut paksujen lankojen ja puikkojen ystävä. Mielestäni 2mm puikoilla on tylsää ja hidasta tehdä, sormien nivelet tulevat kipeäksi ja neuletta tosiaan saa väkertää päivätolkulla. Isoilla puikoilla ja paksulla langalla tulee nopeaa ja lämmintä, kaltaiselleni kärsimättömälle ja viluiselle sopivaa :) Nyt kuitenkin on niin kauniit kevätsäät, että jostain syystä hirveä himo saada tehdä pienillä puikoilla ohuita puuvillaneuleita. Ja tottahan se on, että pitsikuviot näyttää kivemmalta ohuessa langassa, josta ne myös erottaa. Tai siis näin minun mielestä.. Myös Villapeikon Global Warming kutittelee mielessä. Googlailin muita sopivanpaksuisia lankoja, ja Vihreästä Vyyhdistäpä löytyi ihanaa puuvillalankaa. Väriä en ole vielä valinnut, mutta taitaa se kääntyä siihen vaaleanpunaiseen tai valkoiseen. Ei sillä että se pinkki tosiaan olisi se lempiväri :D Ajattelin jättää tekemättä sen kengurutaskun siitä edestä, minua ei nimittäin liika tyttömäisyys haittaa ollenkaan. Ajattelin myös lisätä siihen jotain ihanaa satiininauhaa. En vielä tiedä mihin tai miten, muttakun tekee mieli käyttää satiininauhaa niin sitä on myös saatava. Vaikka muuten saatan olla maltillinen ja kärsivällinen, niin käsityötarvikkeiden suhteen se ei päde. Eikä kodinsisustuksen, sen puoleen. Minua ei haittaa vaikka kirjastonkirjat ovat viikon myöhässä, tai laskut maksamatta ja roskikset viemättä. Niiden tekemistä maltan odottaa, mutta kun tulee kyse jonkin ostamisesta tai käsillätekemisestä, niin on pakko tapahtua ja heti :D Arvatkaapa vaan, miltä tuntui lauantai-aamuna huomata että Global Warming-ohje on ilmestynyt (kyllä vaan, avaan koneen joka aamu ennen töitä/koulua ja luen lemppariblogien uudet merkinnät), ja tajuta että ei omista sopivaa lankaa. Ja myös se, että sunnuntaisin lankakaupat ovat kiinni eikä tänään kerkeä. Ärrrrrsytti! Noh, nyt kuitenkin olen ahkerasti lukenut tiistain tenttiin koko viikonlopun, ja vain ajatellut uusien neuleiden aloittamista (sen lisäksi harjoittelin raglanlisäysten ja kavennusten tekemistä). Huomenna koulun jälkeen lankakaupan kautta viettämään TP:n kanssa juhlapäivää, meillä tulee hurjat 9 kuukautta virallista seurustelua. Itse laskisin seurusteluajan hiukan pidemmäksi, koska mielestäni seurustelua on myös silloin jos ollaan toisista romanttisessa mielessä kiinnostuneita ja pidetään yhteyttä päivittäin, nyhjäillään ja pussaillaan. TP:n mielestä ilmeisesti kuitenkin seurustelun virallistaa se, että siitä on puhuttu ja päätetty seurustella :) Noo, kuinka vaan, yhdeksän kuukautta on nyt sitten virallista yhdessäoloa takana. Toivottavasti vielä paljon edessä. Suunnitelmissa huomenna mennä syömään Chicosiin lounasta ja sitten kotiin opiskelemaan. Kuinka romanttista :)
Ainiiiiin, ne kuvat! En ole vieläkään lisännyt yhtäkään kuvaa blogiin. Ja kuvattomat blogit on ihan tylsiä. Pläh. Täytyy opetella moinen taito vielä jonain päivänä lähiaikoina.

Lankahamsteroinnille ei ole näkynyt loppua, edelleenkin minulla on paha tapa poiketa koulu- tai työmatkalla lankakauppaan tai tavaratalon lankaosastolle. Eikä sieltä useinkaan palata tyhjin käsin.. :) Viimeisimpiä ostoksia ovat Linien Tessaa pinkkinä neljä kerää sekä Timonaa vaaleanpunaisena kaksi kerää. Pinkistä tulee joko suurensuuret säärystimet tai mahdollisesti bolero ja vaaleanpunaisesta siskolle Ullan ohjeen mukaiset Rinsessa-lapaset. Tai no Ullassahan on siis kämmekäiden ohje, mutta minä teen lapaset :)

Keltaisesta Tessasta on päässyt jo syntymään neuleliivi, ihan perusmalli pienillä muotokavennuksilla sekä -lisäyksillä. Helmassa 4 n 2 o-joustinta, samoin kaula-aukossa. Hihansuut virkattu jämäkämmiksi. Tykkään kovasti, ei vaan ole vielä päässyt käyttöön.. Laiskana en tietenkään ole vielä päätellyt sitä! Palat on pingotettu ja ommeltu yhteen, mutta siihen se onkin jäänyt. Koska liivi olikin yllättävän helppo tehdä mukavan istuvaksi, ajattein tehdä toisenkin. Erivärisenä, ehkä vaaleanpunaisena tai pinkkinä (se siis on lempiväri!) ja jotenkin "romanttisempana", ehkä jotakin pitsineuletta helmaan. Tai ehkä palmikoita? Sen näkee sitten, kunhan saa muut työt pois alta.

To Do- lista

1. Pikkusiskon Rinsessa-lapaset
* Toinen lapanen jo valmis, toinen odottaa inspiraatiota (lapasten deadline 31..3)

2. Huopatossut itselle

3. Säärystimet/bolero, itselle tietty :)

4. Uusi, ihana liivi. Vaaleanpunainen.

Välitöitä tulee kuitenkin tehtyä jonkun verran, kun joku IHANA lanka löytyy ja siitä on PAKKO tehdä ja heti :D Kärsivällisyys ei kuulu himoneulojan hyveisiin!

Ainiin, lisäksi

5. Hihatin/hartianlämmitin Wetterhofin Sofiasta (luonnonvalkoista)
* Tämä mahdollisesti rakkaalle synnyttäjälleni. Paitsi jos tykästyn kovasti itse.

Olen menossa viikonlopuksi +  maanantaiksi perhettä tapaamaan Kymenlaaksoon, täytyy googlata alueen lankakaupat! Ja jos vaikkapa joku ystävällinen jaksaisi maanantaina viedä Korian ABC:lle, siitä on jo 1½ vuotta, kun viimeksi kävin siellä! Maanantainahan on tietysti myös palkkapäivä, joka tarkoittaa armotonta lankashoppailua! Ja nappeihin on tullut yllättävä himo, pakko saada isoja muovi- ja puunappeja. Duffelinapitkin on hurjan kivoja. Saa nähdä mitä raahaan mukanani takaisin kotiin viikonloppureissulta. Ja kiva kyllä mennä perheen luokse. Siitä on jo aikaa, kun niitä viimeksi nähnyt. Ja saa tietty levätä, muutamat viime viikot olleet ihan yhtä hullunmyllyä koulun ja työpaikkojen välillä! Yöunetkin mennyt, heräilen muutaman tunnin välein hirveään tunteeseen siitä, että olen myöhässä jostain ja pitäisi jo mennä! Ehkä kuitenkin neljän vapaapäivän putki katkaisee vähän tätä kierrettä ja saan unirytmini takaisin :) Tai ainakin toivotaan.

Lankahamsterointini on mennyt hiukan liian pitkälle, viimeisen VIIKON aikana olen saanut ostettua 31 kerää lankaa! Pärjäsin lähes kolme kuukautta ostamatta ensimmäistäkään kerää, joten periaatteessa otan vain vahingon takaisin. Tällä linjalla ei kuitenkaan voi jatkaa, muuten asunto täyttyy lankakeristä alta aikayksikön. Positiivista on kuitenkin, että lähes kaikille lankakerille on jo mietitty käyttötarkoitus, eli en siis ostanut kaikkia lankoja ihan vain hamstraamisen ilosta kun osa on suunniteltua käyttöä varten.

Viime perjantaina ostetut Kolibrit ovat jo muotoutuneet kahdeksi pipoksi ja kahdeksi kaulahuiviksi, ja uudet onnelliset omistajat, siskot Pienin ja Keskimmäinen pitivät niistä kovasti. En kerennyt ottaa kuvaa, mutta tytöt lupasivat tulla pian käymään, jolloin saan kuvan piposta ja huiveista omistajiensa käytössä. Tänään ostetut ihanan keltaiset villalankakerät tulevat lähiaikoina muuntumaan neuleliiviksi (puisilla napeilla, nam!) ja maailman pelastamisen vuoksi UFF:sta ostetut Novitan Candyt saavat kunnian odotella inspiraatiota. UFF:sta löytyi myös vanhaa, Helsingin Villakehräämön Sofiaa, en ole ennen kuullutkaan moisesta. Sitä oli kuitenkin iso vyyhti, ihanan tivunkeltaista ja hahtuvaista vain kolme euroa. Ja ne rahat menevät hyvään tarkoitukseen, eikö :) TP ihmetteli, että mihin ihmeeseen tarvitsen kaikkia lankojani... Inspiraatioita varten, tietty! Onneksi ei kuitenkaan laittanut vastaan, kun sanoin ostavani kaikki viisi kerää Candya :D

Itseasiassa kävin jo eilen katsomassa Vihreässä Vyyhdissä alelankoja, mutta en ostanut. Ajattelin etten nyt kuitenkaan tarvitse enempää lankaa turhana pyörimään, ostan vasta kun on selkeä suunnitelma ja ajatus tulevasta neuleesta. Jälleen kerran yön unettomina tunteina kaikenlaista ajatellessani, sain loistavan idean; tarvitsen ehdottomasti retronkeltaisen neuleliivin. Jotenka tänään sain hyvällä omallatunnolla käydä ne kerät ostamassa sieltä pois :) Onneksi keriä oli viellä jäljellä, ja omistaja vinkkasi että jos lanka loppuu, hänellä on samaa väriä viellä varastossa ja antoi käyntikortin. Saa kuulemma soittaa tai laittaa sähköpostia jos väri loppuu kesken. Loistavaa palvelua! Myös ystäväni ostivat lankaa Vihreästä Vyyhdistä, Neiti L osti ihanan marjapuuron väristä bambu-puuvillalankaa, josta lupasin tehdä hänelle kisupipon myöskin, kun oli niin kovasti ihastunut tytöille tekemiini pipoihin. Samanlaiset tilaukset tulivat myös neideiltä S ja M. Neiti S:lle mustasta Novitan Isovelistä ja Neiti M:lle jostakin harmaasta ja pehmeästä :)

Lahjoitin tänään myös pois kolme kerää lankaa! Keskimmäinen siskoni 10v. haluaa opetella neulomaan, ja pyysi minua opettamaan :) Annoin kolmea eri lankaa hypisteltäväksi ja kokeiltavaksi: Novitan Kolibria, Woolia ja 7-veljestä. Saa niistä nyt virkkailla mielensä mukaan pahimpaan käsityötarpeeseen. Lupasin ottaa jonain viikonloppuna Keskimmäisen ja Pienimmän yökylään, ja silloin opetellaan Keskimmäisen kanssa neulomaan. Ei varmaan kyllä ihan viikonlopussa onnistu, jos on yhtään minun kärsivällisyyttäni tai temperamenttiani hänenkin geeneissään.

Ja uusi Novitan lehtikin ilmestyi tänään, vaikka odotin vasta huomiseksi! Mukava yllätys, kun tuli kotiin ja lehti odotteli eteisen lattialla :) En kyllä kerennyt kuin selata, koska Neiti S kävi kahvilla, mutta eiköhän se lehti tule luetuksi kannesta kanteen vielä ennen seuraavan ilmestymistä. Kerkesin kyllä jo ihmetellä kesätoppeja Palmasta... Ei ihan ensimmäinen mielikuva Palmasta ole kesätoppi, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Sitäkin olisi kaksi kerää vaaleansinisenä kaapissa pyörimässä, ei taida ihan toppiin riittää, mutta kyllä sekin joskus vielä neuleeksi asti pääsee.

Koska perjantaina oli vapaapäivä, se tarkoitti nukkumista pitkään, siivoamista ja laatuaikaa TP:n (Tuleva Puoliso :)) kanssa. Ja ruokakaupassa käydessä livahdin vahingossa lankaosastolle (kuinkas kävikään..) ja löysin alennuslaarin, kaikki kerät 1 € KAPPALE! Siellä oli Novitan pastellisävyistä Samos Lollipopia ja Kolibria. Ja vasta kun viimeksi valitin kauheista akryylilankamuistoista, niin enkös hamstrannut 12 kerää noita lankoja. Mutta Samos on puoliksi puuvillaa, sitä ei lasketa. Ja ne oli niin kivan värisiäkin! Yritin ovelasti piilottaa langat ruokaostosten alle, mutta TP huomasi ne kuitenkin. Ei kuitenkaan valittanut siitä, että eikö kotona olevat langat jo riitä, vaan antoi olla. Onneksi, ne suorastaan huusi päästä kaulahuiveiksi ja pipoiksi pikkusiskoille! Ihania karkki- ja pastellisävyjä. Ruokakaupan lisäksi käytiin hakemassa Kiinalaisesta noutoruokaa illaksi. Mutta kun siinä vieressä on lankakauppa! Pakkohan siellä oli käydä, ja tietysti tarkastaa alennukset. Sieltä mukaan hyppäsi kuusi kerää Naturegarnia harmaan eri sävyissä. Ne muotoutuvat aikanaan huopatossuiksi, kun lankakaupan myyjä sanoi että huopuu ihan hyvin. Luottakaamme siis siihen. Puikkosuositus ja paksuus vastaa noin Dropsin Eskimoa, joten soveltelen todennäköisesti jotain sen ohjetta tossukoihin.

Viikonloppu menikin töissä, ei paljon kerennyt neuloa. Sunnuntaina TP oli täällä yötä, ja riideltiinkin. Meidän parisuhde on vähän takkuillut lähiaikoina, epäilisin syyksi arkeutumista. TP oli tammikuuhun asti armeijassa, joka käsittää siis koko seurusteluajan. Nyt kun toinen onkin tavoitettavissa 24/7 ja nähdään useammin, suhde tuntuu paljon arkisemmalta. Minua se ei haittaa, tuntuu mukavaltakin vain olla toisen kanssa, eikä tarvitse ajatella että pian se taas lähtee. TP epäilee, että rakkaus on loppunut, kun ei ole niin kovaa tarvetta olla toisen kanssa koko ajan ja ihan lähellä. Uskoisin kuitenkin että hänkin ymmärtää, että se kuuluu asiaan, kunhan miettii asioita. Sitäpaitsi en usko että kukaan voisi olla parempi minulle kuin TP ja päinvastoin. Meillä on samanlaisia arvoja, päämääriä ja tulevaisuudensuunnitelmia. Ja meillä on usein älyttömän hauskaa, ja tykätään olla yhdessä. Tehdä kaikkea ja olla tekemättä. Sukulaisia on kovasti naurattanut kahden opiskelijan villit perjantai-illat: istutaan kotona, toinen lukee ja toinen neuloo. Tuntuu hyvältä, kun toinen haluaa viettää vapaa-aikansa ainakin osittain samalla tavalla. Ei ole paineita siitä, että pitäisi tehdä muutenkin lyhyillä ja harvassaolevilla vapaapäivillä jotain, mistä ei pidä.

Samalla kun kovasti stressasin meidän suhdetta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kun en saanut unta, niin huomasin miten vahva neulomisen rahoittava vaikutus minulle on. Vaikka neuloin yksinkertaista 1 o 1 n - joustinta, niin sain ajatukset pois ikävistä asioista ja olo oli paljon parempi :) Sain myös vihdoin unta silloin aamuyöstä. Sama kävi toissaviikolla kun näin painajaista - neuloin noin puoli tuntia, ja heti kaikki kamalat ajatukset hävisi ja unikin tuli paremmin.

Seuraavaksi odottaa siivous, vaikka kovasti tekee mieli neuloa pipoa. Ja lukea sitä uusinta Potteria. Jajajaja. Jos alottaisi siitä siivoamisesta :) Ja kuvia lisään, kunhan keksin miten se toimii.

Ihkaensimmäisen oman blogin ihkaensimmäinen kirjoitus!

Millä tavalla blogi aloitetaan? Mitä pitää kertoa itsestä? Miten muokata blogin ulkoasua? Ihmisen elämä on täynä vaikeita kysymyksiä.

Tämän blogin ainakin aloitan väsyneenä, väärän hälytyksen säikäyttämänä ja tympiintyneenä ulkoasun väkerrykseen. Aion kertoa itsestäni perusasioita vielä tämän postauksen aikana. Viimeiseen kysymykseen saanen vastauksen vain jatkamalla väkerrystä :)

Olen siis reilu parikymppinen terveydenhuoltoalan opiskelija (otsikkoni väärä hälytys liittyy tämänpäiväisen työharjoitteluun), teen useampaa työtä ja työn ja koulun välillä risteillessäni käytän vapaa-aikani lukemiseen ja neulomiseen. Etenkin bussimatkat olen kokenut hyödyllisiksi ajoiksi neuloa - silloin kun en nukahda.

Olen seurannut useampaa blogia jo jonkun aikaa (mm. Kymmenen puikkoa langalla ja Villapallon blogi) ja neulonut n. 15-vuotiaasta. Yläasteaikoina neulepuikot olivat kamalinta mitä rättikässänopettaja pystyi eteeni tuomaan. Neulominen oli pitkäveteistä! Silmukat putoili ja kääntyi väärinpäin, niska tuli kipeäksi ja akryylilanka nitkui muovipuikoilla... Tarinani neuleaddiktina alkoi surullisesti: pitkäaikainen poikaystäväni (silloin vuosi oli PITKÄ aika!) jätti minut. Puhelimessa. Seuraavana päivänä en mennyt kouluun, vaan makasin kotona ahdistuneena. Oli pakko saada tehdä jotain, ja niin tein ensimmäiset villasukkani. Kaksinkertaisesta seiskaveikasta, valkoisesta ja punaisesta. Varsi oli lyhyt ja sukat vähän erikokoiset. Ja tönkötkin ne olivat. Päivän aikana muotoutuneista sukista tuli kuitenkin Surusukat, ne ovat tallella edelleen, kuuden vuoden jälkeen. Ja käytössäkin, ne jalassa on jotenkin vahva olo. Kyllä minä pärjään :)

Siitä lähtien olen neulonut taukoamatta, paidoista vauvantossuihin ja säärystimistä tilkkupeittoihin. Neulon, koska se rentouttaa. Lanka tuntuu hyvältä käsissä. On ihanaa nähdä, kuinka kerästä lankaa muotoutuu jotain käyttökelpoista ja ennenkaikkea lämmittävää, minulla on aina kylmä.

Huolimatta surullisesta alusta, neulomisesta on tullut minulle tärkeää. Neulomattaoleminen on vaikeaa! Jos saan jonkun loistavan ajatuksen, keskeneräiset työt luonnollisesti jäävät taka-alalle hetimiten ja työpäiväkin saattaa kulua ajatellen että miten toteuttaisin ideani, millä langalla ja millä värillä. Lisäisinkö valmiiseen ohjeeseen jotain vai keksisinkö kokonaan uuden mallin?

Näin alkoi Neiti Ännän ihkaensimmäinen blogi. Toivottavasti ratkeaa vielä se ulkoasunkin mysteeri :)

EDIT: Mysteeri ratkaistu - osittain.